Kaukonäköisyys (hyperopia)

Virheet vaikeuttavat silmän kykyä kohdistaa valoa verkkokalvon oikeaan osaan, mikä vaikuttaa näkösi tarkkuuteen.Kaukonäköisyys johtaa yleensä siihen, että lähellä sijaitsevat asiat näyttävät sumeilta, kun taas kauas voi katsoa terävästi ja tarkasti. Ongelman voi korjata linsseillä tai laserleikkauksella.

Merkit ja oireet

Aikuiset 

Kaukonäköisellä aikuisella voi olla seuraavia oireita:

• Lähellä sijaitsevat asiat ovat sumeita tai suttuisia
• Siristely 
• Silmien väsyminen etenkin lukemisen, kirjoittamisen, tietokoneella työskentelyn tai muun lähelle katselua vaativan toiminnan jälkeen
• Kipu tai polttelu silmissä
• Päänsärky

Kaukonäköisyys voi kehittyä aikuiselle iän karttuessa, etenkin 40 vuoden jälkeen. Ikänäköä nimitetään kuitenkin presbyopiaksi.

Lapset

Lapsi voi olla kaukonäköinen syntyessään, mutta vaiva korjaantuu yleensä itsessään silmän kehittyessä. Heidän silmänsä ovat kuitenkin tavallista joustavampia, joten ne voivat korjata kaukonäköisyyttä itse. Lapsilla ei siis yleensä ole ongelmia näkökyvyn kanssa. Jos hyperopia kuitenkin jätetään hoitamatta, siitä voi aiheutua ongelmia (katso alla). Vaivaa on tärkeä valvoa säännöllisillä silmäntutkimuksilla.

Jos lapsesi on hyvin kaukonäköinen, hänellä saattaa esiintyä näitä oireita:

• Verestävät silmät
• Vetistävät silmät
• Siristely lähelle katsoessa
• (Tavallista tiheämpi) räpyttely
• Silmien hierominen usein.
• Vaikeuksia lukemisessa
• Valitus päänsärystä

Kaukonäköön liittyvät ongelmat

Aikuiset kokevat harvoin kaukonäköongelmia, mutta lapsilla voimakas hyperopia voi aiheuttaa ylitarkentamista. Se voi aiheuttaa kaksoisnäköä, jolloin toinen silmä kääntyy poispäin. Tämä voi aiheuttaa karsastusta tai laiskan silmän:

Karsastus tai strabismus tarkoittaa, että silmät eivät kohdista oikein keskenään, vaan kohdistuvat eri kohteisiin. Tämä voi aiheuttaa ongelmia syvyysnäössä (etäisyyksien erottamisessa) tai aivot saattavat jättää toisen silmän kokonaan huomiotta. Tällöin silmä voi heikentyä ja aiheuttaa laiskan silmän.

Laiska silmä eli amblyopia kehittyy, kun toisesta silmästä tulee toista voimakkaampi. Se voi johtua karsastuksesta tai muusta silmäongelmasta. Hoitamattomana heikommasta silmästä voi lähteä näkö kokonaan.

Tätä voidaan hoitaa silmälapulla (joka laitetaan voimakkaamman silmän päälle). Aivojen on pakko käyttää heikompaa silmää, jolloin se vahvistuu. Näköä voi tasapainottaa myös silmälaseilla tai vaikeissa tapauksissa vahvistumista voidaan edesauttaa leikkauksella.

Mikä aiheuttaa kaukonäköisyyttä?

Kaukonäköisyyteen vaikuttaa eniten neljä eri tekijää:

• Silmämunan liian suuri pituus
• Sarveiskalvo on liian litteä
• Linssi ei ole tarpeeksi paksu tai pyöreä

Näin silmäsi toimii: Perusteet

Silmän toimintaan vaikuttaa eniten neljä osaa:

Sarveiskalvo ja linssi ovat aivan silmän etuosassa, ja ne kohdistavat silmään tulevaa valoa - aivan kuin kameran linssi. Valo muodostaa kuvan verkkokalvolle.

Verkkokalvo on kudoskerros silmän takaosassa, joka havaitsee valoa ja väriä. Se muuttaa valon ja värin sähkösignaaleiksi.

Näköhermo kuljettaa signaalit verkkokalvolta aivoihin. Sen avulla voimme tulkita ja ymmärtää silmän keräämää tietoa.

Sarveiskalvo ja linssi

Sarveiskalvo on läpinäkyvä kudoskerros silmän etuosassa, ja se suojaa silmää vaurioilta. Jos sen kaarevuus ei ole oikea, esimerkiksi se on liian litteä, se saattaa aiheuttaa kaukonäköisyyttä.

Linssi kohdistaa saapuvan valon verkkokalvolle taittamalla tai taivuttamalla valoa tasaisesti, jotta se muodostaisi kirkkaan kuvan. Jos linssi on liian ohut tai ei tarpeeksi pyöreä, valon taitto saattaa vääristyä. Tällöin valo kohdistuu verkkokalvon taakse eikä sen päälle. Valo ei voi kuitenkaan kohdistua verkkokalvon taakse, joten linssin paksuus muuttuu ja se yrittää korjata taittovirheen. Tätä kutsutaan mukautumiseksi. Kaukonäköisyyteen ei voida kuitenkaan täysin mukautua, joten valo ei taitu oikein ja lähellä sijaitsevat asiat näyttävät sumeilta.

Muita syitä

On muitakin syitä, jotka voivat aiheuttaa kaukonäköisyyttä:

Ikä – hyperopia voi kehittyä milloin tahansa, mutta siitä tulee usein näkyvämpi 40 ikävuoden jälkeen. Ikään liittyvää kaukonäköisyyttä kutsutaan ikänäöksi eli presbyopiaksi, ja se johtuu usein linssin jäykistymisestä.

Perimä – Uskotaan, että kaukonäköisyyden voi periä vanhemmilta. Asiaa täytyy kuitenkin tutkia enemmän, sillä vain harvinaisen nanophtalmos-kaukonäköisyyden kohdalla on löydetty sitä aiheuttavat geenit.

Taustasairaudet – kaukonäköisyys voi harvoissa tapauksissa johtua myös muista sairauksista. Esimerkkisairauksia:

• Diabetes 
• Mikroftalmia (pienisilmäisyys - vauvan silmän epätavallinen kehittyminen raskauden aikana)
• Orbitaalikasvaimet – kasvaimet silmämunan kudoksissa ja sitä ympäröivässä rakenteessa.
• Fovean hypoplasia (poikkeama verkkokalvon verisuonissa)

Miten kaukonäköisyys tunnistetaan?

Kaukonäköisyys voidaan tunnistaa näöntutkimuksessa ja yleensä se on myös helppo hoitaa. Mutta jos vaivaa ei havaita ja lapsen kaukonäköisyys jätetään hoitamatta, se voi vaikuttaa näköön pysyvästi (katso seuraukset edeltä).

Lapsuuden aikaiset tutkimukset

Vauvan silmät tutkitaan yleensä pian synnytyksen jälkeen tai viimeistään 72 tunnin sisällä siitä. Kuudennen ja kahdeksannen viikon välillä näkö tarkastetaan uudestaan. Tarkastuksen suorittaa yleensä sairaanhoitaja osana tavanomaista terveystarkastusta.

Jos olet huolestunut lapsesi näkökyvystä, optometristi tai optikko voi tarkistaa hänen silmänsä milloin tahansa. Optometristi tutkii silmät ja tekee näöntutkimuksen ja kirjoittaa tarpeen vaatiessa silmälasi- tai piilolinssireseptin. Samalla hän huomaa mahdolliset silmävaivat tai puutteet näkökyvyssä.

Jos epäilet, että lapsellasi on näköongelmia, apua voi tarjota myös:

Ortoptisti, joka on erikoistunut silmänliikkeiden ja näönkehityksen ongelmiin

Silmälääkäri, joka on erikoistunut silmävaivojen diagnosointiin ja hoitoon

Vaikkei lapsellasi olisi näköongelmia, häntä kannattaa käyttää vuosittain optikon näöntarkastuksessa. Rutiinitarkastus on ilmainen kaikille alle 16-vuotiaille lapsille ja kaikille alle 19-vuotiaille kokopäiväisille opiskelijoille.

Näöntutkimukset

Aikuisen kannattaa tarkistuttaa näkönsä kahden vuoden välein, ellei hänelle ole muuta neuvottu.

Optikon suorittama näöntutkimus kestää yleensä noin puoli tuntia, ja sen aikana tarkastetaan näkökyky ja silmien terveys.

Optometristi kysyy usein ensin voinnistasi ja oireista, onko näkökyvyssäsi mitään tunnettuja ongelmia ja kauanko olet kärsinyt oireista. Hän saattaa kysyä myös muusta terveydestä, elämäntavoista ja lääkityksestä. Kartoitusta seuraa usein näöntutkimus, jossa etsitään mahdollisia taustaongelmia. Optometristi valaisee pupillin taakse oftalmoskoopilla ja tutkii silmän sisäosan ja pupillin reaktiokyvyn. Hän tarkistaa myös silmän liike- ja koordinaatiokyvyn ja että silmät toimivat yhdessä.

Muita tutkimuksia voidaan tehdä iän ja sairaushistorian vuoksi muiden silmätautien ehkäisemiseksi. Yleisin näistä on silmäpainetauti, sillä muutokset silmänpaineessa voivat vahingoittaa näköhermoa, ja diabeettinen retinopatia, jossa silmään syntyy korkean verenpaineen tai -sokerin takia uusia, näkemistä haittaavia verisuonia.

Sen jälkeen tutkitaan lähinäkö (esim. lukeminen), keskinäkö (tietokone-etäisyys) ja kaukonäkö. Näiden lisäksi tehdään näöntarkkuustutkimus Snellenin taulukolla (eli kaikille tutulla suurilla ja pienillä kirjaimilla täytetyllä taululla). Jos sinulla on jo silmälasit, niitä tarvitaan joissakin tutkimuksissa.

Jos näössäsi havaitaan ongelmia, sen vakavuus ja korjaavien linssien tyyppi selvitetään lisätutkimuksilla.

Miten kaukonäköä hoidetaan? 

Kaukonäkö korjataan yleensä silmälaseilla tai piilolinsseillä. Hyperopiaa voidaan hoitaa myös leikkauksella, kuten laserleikkauksella. Nämä hoidot eivät kuitenkaan aina sovi kaikille esimerkiksi, jos kyseessä on iästä johtuva kaukonäköisyys (presbyopia).

Korjaavat linssit

Kaukonäköisyys voidaan usein korjata silmälaseilla, joissa on oikeat vahvuudet. Linssit ovat yleensä kuperat, keskikohtaa ohuemmat reunoilta, ja niiden kaarevuus, paksuus ja paino riippuvat kaukonäön voimakkuudesta. Linssin voimakkuuden ansiosta taittuva valo kohdistuu oikein verkkokalvolle, ja niillä voi nähdä tarkasti ja selkeästi lähietäisyydelle.

Silmän linssi jähmettyy iän myötä, joten vahvuutesi voivat kasvaa ikäsi kanssa. Tämän vuoksi näkö on tärkeä tarkistaa säännöllisesti. Jos huomaat olevasi sekä kauko- että likinäköinen (mikä saattaa kehittyä iän myötä), saata tarvita joko kahdet eri lasit tai lasit, joissa on moni- tai kaksiteholinssit.

Piilolinssit toimivat samalla periaatteella kuin silmälasit, mutta ne voivat olla parempi vaihtoehto ulkonäkösyistä tai fyysisesti aktiivisille käyttäjille, joille tavalliset lasit ovat tiellä. Piilolinssejä on useita erilaisia, ja optometristi voi suositella sinulle parhaiten sopivia linssejä. Piilolinssien hoitaminen ja hygieniasta huolehtiminen on kuitenkin ensisijaisen tärkeää, sillä linssit voivat kasvattaa silmätulehdusriskiä.

Laserleikkaus

Sarveiskalvon kaarevuutta voidaan kasvattaa leikkaamalla kudosta pois reunoilta. Monet suosivat laserleikkausta, koska silloin mikään työkalu ei koskaan koske silmää. Operaatio suoritetaan kokonaan tietokoneen ohjaamilla lasersäteillä, mikä vähentää inhimillisen riskin ja infektion vaaraa.

Kaukonäköä voidaan korjata kolmella erilaisella laserleikkauksella, mutta niitä ei pidetä elintärkeinä lääketieteellisinä operaatioina, joten niihin ei pääse ilmaiseksi julkisessa sairaanhoidossa. Leikkaus on tilattava yksityisestä silmälääkäristä.

Laserleikkauksen eri muodot: 

• Valorefraktiivinen keratektomia (PRK) - sarveiskalvon pinnasta (epiteelistä) irrotetaan laserilla pieni osa, jonka jälkeen sarveiskalvon muotoa muutetaan poistamalla kudosta (tietokoneen ohjaamana). Sarveiskalvon pinnan annetaan sitten parantua.
• Laserepiteelinen keratomileusis (LASEK) - Sarveiskalvon pintaa irrotetaan alkoholilla, minkä jälkeen sitä nostetaan sarveiskalvokudoksen päältä. Laser muotoilee sarveiskalvon niin, että taittovirhe korjaantuu. Operaation jälkeen pinta lasketaan ja se kiinnittyy uudelleen luonnollisen imun vaikutuksesta.
• Laser in situ keratektomia (LASIK) - Sarveiskalvon pintaan leikataan ja höylätään pieni läppä, minkä jälkeen laser muokkaa sarveiskalvokudoksen muotoa. Sen jälkeen läppä asetetaan takaisin, ja se tarttuu kiinni luonnollisesti. Joissain tapauksissa potilaalle voidaan suorittaa ”avaimenreikäleikkaus”, jossa läpän sijaan kalvoon leikataan pieni reikä. Tämä on kaikkein suosituin laserleikkauksen muoto esimerkiksi Englannissa, mutta se soveltuu vain tarpeeksi paksuille sarveiskalvoille. Operaation jälkeen näkökyky palautuu nopeasti ja se on leikkauksista kivuttomin (lähes kivuton), mutta se on myös monimutkaisempi, joten mahdolliset ongelmat voivat olla vakavampia.

Riskit ja leikkauskelpoisuus

Laserleikkaus suoritetaan yleensä avohoidossa (ei vaadi yöpymistä), eikä se kestä kuin 30–60 minuuttia. Hoidon jälkeen määrätään yleensä yksi tai useampi tarkastuskäynti klinikalle, jotta leikkauksen onnistuminen ja silmien oikeanlainen parantuminen voidaan tarkistaa.

Laserleikkaus ei kuitenkaan sovi kaikille, etkä välttämättä voi saada sitä, jos sinulla on:

• Diabetes, sillä leikkaus voi ärsyttää silmän poikkeamia
• Immuunijärjestelmään vaikuttava sairaus, kuten nivelreuma (vaikuttaa parantumiskykyyn)
• Muut silmäsairaudet, kuten silmänpainetauti tai kaihi
• Olet raskaana tai imetät, sillä tietyt hormonit voivat vaikuttaa näköösi (ja haitata tarkkaa leikkausta)
• Olet alle 21-vuotias, sillä näkösi ja silmäsi rakenne kehittyvät yhä

Kaikilla leikkauksilla on riskinsä, ja kirurgisi kertoo ne sinulle selkeästi ennen aloittamista. Komplikaatiot ovat hyvin harvinaisia, mutta ne ovat silti leikkaukseen liittyviä riskitekijöitä.

• Jos leikkauksessa leikataan liikaa kudosta, näkösi voi huonontua.
• Takaisin asetettu läppä voi kasvaa kiinni sarveiskalvoon ja aiheuttaa uusia leikkauksia vaativia näköongelmia.
• Sarveiskalvon oheneminen voi heikentää näköä tai voit menettää näön (ektasia).
• Sarveiskalvon tulehdus (mikrobinen keratiitti)