Silmävaivat ja -oireet 15 minuutin lukuhetki

Tietoa AMD:sta (silmänpohjan rappeuma)

Jaa

Iästä johtuva silmänpohjan rappeuma (AMD) aiheuttaa keskinäön heikkenemistä (kun katsot suoraan eteesi). Silmänpohja eli makula on pieni osa verkkokalvoa, joka saattaa iän myötä rapistua ja vaikuttaa näköösi.

Vaiva on kivuton, mutta aiheuttaa näön sumenemista ja vaikeuksia päivittäisiin toimiin, kuten esimerkiksi lukemiseen ja kasvojen tunnistamiseen. Muutos tapahtuu asteittain, mutta näkö voi heiketä nopeasti.

AMD ei vaikuta (periferaaliseen) sivunäköösi. Se ei aiheuta täyttä sokeutta, mutta vaikuttaa yleensä molempiin silmiin.

Jos huomaat näkösi heikkenevän, sokeita täpliä tai vääristymiä, ota välittömästi yhteyttä lääkäriin tai käy optometristin vastaanotolla. Mahdolliset AMD-potilaat ohjataan silmälääkärille tutkittaviksi ja hoidettaviksi.

AMD on kaikkein yleisintä yli 50-vuotiailla ja on heillä yleisin näön heikkenemisen syy. Noin kymmenesosalla yli 65-vuotiaista on vähintään lievä AMD ja vaivasta kärsii yli 600 000 ihmistä Yhdistyneessä kuningaskunnassa. AMD on yleisempää naisilla, valkoisilla ja kiinalaisilla, mutta ilmiön syitä ei tiedetä tarkkaan.

AMD:n tyypit 

AMD kehittyy, kun silmänpohjan (silmän keskinäöstä vastaava alue) toiminta alkaa heikentyä. AMD:ta on kahdenlaista:

• Kuiva AMD, joka kehittyy vuosien aikana, kun silmänpohjan solut vaurioituvat pienistä, keltaisista drusen-muodostumista. Tämän tyyppinen AMD ei ole vakava, ja kattaa 90 % sairastapauksista. Kuitenkin noin 10 %:lle potilaista, joilla on kuiva AMD, voi kehittyä kostea AMD.

• Kostea AMD, joka tunnetaan myös neovaskulaarisena AMD:nä on vakavampi. Kostea AMD kehittyy, kun silmänpohjan alle kasvaa uusia ja epämuodostuneita verisuonia. Näistä voi vuotaa verta ja nesteitä, jotka vahingoittavat soluja ja voivat aiheuttaa arpia. Tämä voi tapahtua nopeasti ja hoitamattomana se saattaa heikentää näköä jo muutamassa päivässä.

Merkit ja oireet

AMD saattaa jäädä usein huomaamatta, koska se on kivuton, ja kuivan AMD:n sairastajilla voi kestää 5–10 vuotta ennen kuin näön heikkeneminen haittaa heidän arkeaan.

Silmäpohjainen rappeuma aiheuttaa keskinäön (kun katsot suoraan eteenpäin) sumenemista. Tästä voi seurata useita eri ongelmia:

• Ajaminen, lukeminen ja yksityiskohtien erottaminen vaikeutuu.

• Värit näyttävät tummemmilta.

• Asioiden välinen kontrasti heikkenee, jolloin esineitä on vaikeampi erottaa toisistaan.

• Kasvojen tunnistuksesta voi tulla vaikeampaa.

• Joillekin voi kehittyä valoarkuutta.

Kostea AMD voi aiheuttaa myös: 
• Näönvääristymiä – suorat linjat näyttävät aaltoilevan
• Sokeita täpliä – nämä ilmestyvät keskelle näkökenttää ja kasvaa ajan kanssa.
• Hallusinaatiot – voit nähdä muotoja, ihmisiä ja eläimiä, joita ei oikeasti ole.

Kostea AMD on hoidettava välittömästi, ettei näkö heikkenisi. Lue alta lisätietoa hoidoista.

AMD:n komplikaatiot

AMD vaikuttaa huomattavasti päivittäiseen elämään, ja fyysisten oireiden lisäksi se vaikuttaa myös mielentilaan. Erilaiset tukiryhmät voivat auttaa elämään sairauden kanssa. AMD:lla voi olla myös joitain muita vaikutuksia.

Masennus ja ahdistus

Noin kolmannes AMD:ta sairastavista kärsii myös masennuksesta ja ahdistuksesta. Näön osittainen menetys voi olla vaikea hyväksyä etenkin, kun siihen liittyy myös oman itsenäisyyden katoaminen. Näin mittavat muutokset elämässä voivat ottaa koville. Jos tunnet kärsiväsi masennuksesta tai ahdistuksesta, puhu lääkärisi kanssa sopivasta hoidosta, kuten esimerkiksi terapiasta.

Ajaminen

Vaiva voi vaikuttaa ajokykyysi, joten on elintärkeää ilmoittaa asiasta oikeille tahoille, kuten ajokorttiviranomaisille ja vakuutusyhtiöllesi. Jos näet yhä hyvin, voit mahdollisesti jatkaa ajamista, kunhan läpäiset ajamisen turvallisuutta mittaavat kokeet. Oman ja muiden turvallisuuden vuoksi keskinäkösi on täytettävä viranomaisten asettamat vaatimukset.

Näköhallusinaatiot

Jotkut silmänpohjan rappeumasta kärsivät näkevät myös hallusinaatioita. Ilmiötä kutsutaan Charles Bonnetin syndroomaksi ja noin kymmenes AMD-potilaista kokee niitä. Näköärsykkeitä odottavat aivosi luovat muistojesi pohjalta hallusinaatioita, jotka voivat olla muotoja, kuvioita, kasvoja tai tuttuja paikkoja. Ne saattavat kestää minuutteja tai tunteja, ja vaikka ne eivät välttämättä ole kielteisiä, olemattomien näkeminen voi tuntua pelottavalta.

On tärkeää, että kerrot lääkärille näkemistäsi hallusinaatioita, vaikka pelkäisit niiden olevan merkki mielenterveysongelmista. AMD:n aiheuttamat hallusinaatiot liittyvät usein näkökykyysi eivätkä mielenterveyteen, joten lääkärisi voi todennäköisesti auttaa sinua. Hallusinaatioiden näkeminen voi kestää vuoden tai pari, mutta ne saattavat joillain kestää kauemmin.

Mikä aiheuttaa silmänpohjan ikärappeumaa?

Silmänpohjan rappeuma voi puhjeta joskus myös nuoremmille, mutta se on harvinaista. Tätä kutsutaan nuorten silmänpohjan rappeumaksi. Vaiva johtuu lähes aina peritystä geenivirheestä, ja se voi alkaa jo syntyessä tai kehittyä myöhemmin. Silmänpohjan rappeumaa nuoremmissa aiheuttavia vaivoja ovat muun muassa Stargardtin tauti (lapsuus ja varhaisaikuisuus), Bestin tauti tai Sorsbyn dystrofia (yleensä 30–40 ikävuoden välillä).

AMD:n riskiä voi vähentää muutamilla tavoilla. Lue niistä alempaa hoito-osasta.

Näin silmäsi toimii: Perusteet

Silmän toimintaa auttaa neljä osaa: 

Sarveiskalvo ja linssi ovat aivan silmän etuosassa, ja ne kohdistavat silmään tulevaa valoa, jolloin verkkokalvolle muodostuu kuva. 

Verkkokalvo on silmän takaosassa. Se on kudoskerros, joka havaitsee valoa ja väriä ja muuttaa ne sähkösignaaleiksi.

Näköhermo kuljettaa signaalit verkkokalvolta aivoihin tulkittavaksi. Näin voimme ymmärtää silmän keräämää tietoa.

Verkkokalvo

Silmänpohja sijaitsee verkkokalvon keskellä. Valosäteet kohdistuvat siihen, jolloin näet suoraan eteesi. Verkkokalvo on tärkeä aina lähelle tai yksityiskohtia katsottaessa, esimerkiksi lukemisen aikana.

Kuiva AMD ja verkkokalvo

Ikääntyessäsi silmänpohjan valoherkät solut alkavat hiljalleen rapistua. Tämä tarkoittaa, että kun AMD kehittyy vuosien aikana, verkkokalvolla on yhä vähemmän valolle herkkiä soluja. Kuivaa AMD:ta sairastavat voivat tarvita enemmän valoa tarkkuutta vaativissa tehtävissä, kuten lukemisessa ja kirjoittamisessa.

Verkkokalvolle voi myös kerääntyä drusen-muodostumiksi kutsuttuja kuona-aineita, joiden koko kasvaa rapistumisen edetessä.

Kostea AMD ja verkkokalvo 

Uskotaan, että kostean AMD:n silmänpohjan alle kasvavat uudet verisuonet ovat kehon keino puhdistaa drusen-muodostumia verkkokalvolta. Suonet kasvavat kuitenkin vääriin paikkoihin ja voivat vahingoittaa ja arpeuttaa silmänpohjaa.

Nämä vauriot vääristävät näköä ja aiheuttavat sokeita pisteitä.

Muita syitä

Muita syitä AMD:ta aiheuttavat prosessit ovat tuntemattomia, mutta tietyt asiat voivat kasvattaa taudin riskiä.

Sukuhistoria – jos perheessäsi on AMD-tapauksia, sinunkin riskisi saada se on korkeampi. Tarkkaa geneettistä syytä ei ole vielä löydetty, mutta se saattaa olla perinnöllinen.

Tupakointi – tupakoitsijoilla on neljä kertaa tavallista suurempi todennäköisyys saada AMD, etenkin paljon ja koko elämän ajan tupakoivilla.

Seuraavat tekijät saattavat nostaa AMD:n riskiä, mutta asiaa ei ole vielä todistettu:

Alkoholi – yli neljän annoksen nauttiminen pitkällä aikavälillä voi kasvattaa AMD:n riskiä.

Auringonvalo – UV-säteilyn uskotaan kasvattavan riskiä esimerkiksi, jos olet ollut paljon auringossa elämäsi aikana.

Ylipainoisuus – jos painoindeksisi on yli 30 ja olet lihava, yksi komplikaatioista voi olla kasvanut AMD:n riski.

Korkea verenpaine ja sydänsairaudet – Aiemmat sydänsairaudet tai korkea verenpaine kasvattaa joidenkin havaintojen mukaan riskiä.

Miten AMD diagnosoidaan?

AMD-diagnoosi tehdään yleensä, kun alat havaita ongelmia. Joskus se voidaan myös huomata aikaisin näöntarkastuksessa ennen oireiden puhkeamista. Jos keskinäkösi sumenee tai huomaat itsessäsi muita silmänpohjan rappeuman oireita, varaa aika lääkäriltä tai optometristilta.

Diagnoosi 

Jos lääkäri tai optometristi epäilee AMD:ta, sinut lähetetään seuraavaksi silmälääkärin (silmäsairauksien diagnoosin ja hoidon ammattilainen) puheille. Sinut ohjataan lääkärin silmäsairauksien osastolle, jossa näköäsi testataan erilaisilla tutkimuksilla ja kokeilla.

Kun tutkimukset ovat valmiita, silmälääkäri tietää, minkä asteinen kuiva AMD sinulla on:

Varhainen

Verkkokalvolla on useita pieniä tai muutama keskisuuri drusen-muodostuma, tai vähäisiä vaurioita. Tällä asteella ei ole vielä oireita.

Väliaste

Drusenit ovat suurempia tai silmänpohjan reunoilla on vaurioita. Tässä vaiheessa huomaat todennäköisesti sumentuneen täplän näkökenttäsi keskellä.

Kehittynyt

Tässä vaiheessa silmänpohjan keskus on vaurioitunut. Näet todennäköisesti näkökenttäsi keskellä suuren sumean täplän, joka vaikeuttaa lukemista ja kasvojen tunnistamista. Kostea AMD määritellään usein AMD:n pitkälle kehittyneeksi vaiheeksi.

Silmätutkimukset

Silmätutkimuksen aikana silmälääkäri suorittaa kokeita ja tarkastuksia. Näitä ovat muun muassa pupilleja laajentavien silmätippojen annostelu ja silmien tutkiminen. Tipat vaikuttavat noin 30 minuutissa ja vaikutus lakkaa muutaman tunnin kuluttua. Näkösi voi tällöin sumentua tai saatat herkistyä valolle. Silmälääkäri tarkistaa silmäsi takaosan ja verkkokalvon poikkeamien varalta.

Sairauden aste määritellään lisäkokeilla:

  • Amslerin ruudukko, joka koostuu pysty- ja vaakasuorista viivoista, joiden keskellä on piste. Viivat voivat näyttää haalistuneilta, vääristyneiltä tai rikkinäisiltä, jos kärsit silmänpohjan rappeumasta. Silmälääkäri osaa arvioida vahinkojen luonteen sen perusteella, mitkä viivat (yleensä keskellä) ovat vääristyneet tai rikki.
  • Verkkokalvon kuvaaminen – valokuva verkkokalvoistasi auttaa vaiheen ja vaurioiden määrittelyssä. Valokuvat voivat myös auttaa hoitosuunnitelman tekemisessä. Ne voidaan ottaa eri tavoilla:
    • Fundus-valokuvaus – erikoiskamera ottaa silmänpohjasta kolmiulotteisia kuvia. Nämä näyttävät verkkokalvon eri kerrokset ja mahdolliset vauriot.
    • Fluoreseiiniangiografia - käsivarteesi annostellaan fluoreseiiniväriä, joka kulkeutuu verkkokalvon verisuoniin ja mahdollisiin poikkeamiin korostaen niitä. Verisuonista ja verestä otetaan tarkkoja valokuvia: jos väriaine vuotaa, se vahvistaa kostean AMD:n.
    • Vihreä indosyaniiniangiografia – tämä tutkimus toimii samoin kuin fluoreseiiniangiografia, mutta siinä käytetään eri väriainetta. Vihreä indosyaniini (ICG) voi paljastaa eri ongelmia kuin fluoreseiini.
    • Silmän valokerroskuvaus (OCT) – OCT skannaa kuvan verkkokalvosta erikoisvalosäteillä. Tutkimuksesta saa tarkkaa tietoa esimerkiksi silmänpohjan poikkeavuudesta, paksuudesta ja mahdollisista vuodoista verkkokalvossa.

AMD:n hoitaminen

Ikävä kyllä AMD:ta ei voi parantaa, ja koska se ei vaikuta sivunäköön, sumentunutta keskinäköä ei voida korjata silmälaseilla. AMD:n eri tyypeille on kuitenkin joitain hoitokeinoja.

Kuivan AMD:n hoitaminen

Kuivan AMD:n hoitokeinot hidastavat sen kehittymistä ja helpottavat päivittäistä näkemistä. Voit joutua muuttamaan joitain asioita kotonasi, ja heikkoon näköön erikoistuneet klinikat voivat neuvoa ja tukea sinua.

Tällaisia välineitä ja muutoksia ovat mm.:

- Suuripainikkeinen puhelin ja tietokoneen näppäimistö.
- Suurennuslasi lukemista varten.
- Suuritekstiset kirjat tai lukulaite, jossa on muutettava fonttikoko.
- Kirkkaat valot.
- Näyttölukuohjelma tietokoneelle (auttaa sähköpostien, asiakirjojen ja internetin selaamisessa).
- Kaksivärinen sisustus – tämä voi auttaa sinua suunnistamaan kotonasi ja erottamaan eri asiat toisistaan, kuten portaat ja kaiteen.

Ruokavalio ja ravinteet voivat hidastaa kuivan AMD:n etenemistä ja myös vähentää kostean AMD:n riskiä. Tätä tukevia todisteita on kuitenkin rajallisesti, joten keskustele silmälääkärin kanssa voisiko se auttaa sinua.

A-, C- ja E-vitamiinipitoisen ruokavalion uskotaan auttavan. Se sisältää ruoka-aineita, kuten appelsiinit, porkkanat, tomaatit, kiivit ja vihreälehtiset vihannekset. Luteiinin ja zeaxantiinin uskotaan myös auttavan. Näitä löytyy mm. vihreissä salaateissa, herneissä, sokerimaississa ja mangoissa.

Vaikkei suoria todisteita tämän hoidon hyödyllisyydestä kuivasta AMD:sta kärsiville olekaan, terveellisellä ruokavaliolla on paljon muita terveyshyötyjä.

Riskien vähentäminen

Sairauden puhkeamisen tai pahenemisen riskiä voi alentaa tietyillä tavoilla. Kuten esimerkiksi:

- Tupakoinnin lopettaminen.
- Terveellinen ja tasapainoinen ruokavalio (ks. ylhäällä).
- Alkoholin kohtuukäyttö – vain suositusmäärän nauttiminen.
- Terveen painon saavuttaminen ja ylläpitäminen.
- UV-lasien käyttäminen ulkona liikkuessa.

Kostean AMD:n hoitaminen 

Kosteaa AMD:ta voidaan hoitaa:
- Anti-VEGF-lääkityksellä
- Laserleikkauksella

Anti-vaskulaarinen endoteelikasvutekijälääkitys (anti-VEGF) estää uusien verisuonten muodostumisen estämällä sitä aiheuttavan kemikaalin. Kun uusia verisuonia ei muodostu, näkökykysi ja kostea AMD eivät pahene. Diagnoosi ja hoito varhaisessa vaiheessa on tärkeä vakavan näönmenetyksen ehkäisemiseksi.

Anti-VEGF-lääkitys annostellaan pistämällä silmää pienellä neulalla. Potilas saa puuduttavia silmätippoja, ja operaatio on lähes kivuton. Joskus lääkitys voi supistaa verisuonia ja palauttaa osan näkökyvystä. Näkö ei kuitenkaan palaa täysin eikä se parane kaikilla. Hoito aloitetaan vain, jos sen uskotaan ylläpitävän tai parantavan potilaan näkökykyä.

Sairaalassa käytetyt Anti-VEGF-lääkkeet ovat ranibitsumabi ja aflibersepti. Näiden käyttöä suositellaan vain, jos täytät tietyt kriteerit, kuten keskikuopassasi (silmän osa, joka näkee yksityiskohtia) ei ole pysyviä vaurioita ja näöntarkkuutesi on 6/12 ja 6/96 välillä.

Tutkimusten mukaan ranibitsumabi hidastaa näöntarkkuuden heikkenemistä yli 90 prosentilla käyttäjistä, ja se voi parantaa tarkkuutta noin kolmanneksella. Annos annetaan kerran kuukaudessa kolmen kuukauden ajan, jonka jälkeisellä ”ylläpitojaksolla” potilaan tilaa seurataan.

Joskus näkö voi heiketä tämän vaiheen aikana, minkä oletetaan johtuvan lisävuodosta – tällöin lääkettä voidaan antaa lisää.

Seuranta ja ruiskeiden antaminen jatkuu tarpeen mukaan niin, että annosten välillä on vähintään kuukausi.

Jos sairaus ei parane tai se pahenee, hoito lopetetaan. Hoidon sivuvaikutuksiin kuuluu pieni verenvuoto, tulehdukset tai ärtymys, roskien tunne silmässä ja silmän paineen kasvu.

Afliberseptihoito on muuten sama kuin ranibitsumabihoito, mutta lääke on uudempi. Sitä ei tarvitse annostella niin usein eikä seurata yhtä tarkasti. Ruiske annostellaan kerran kuukaudessa kolmen kuukauden ajan. Vuoden hoidon jälkeen annosten välistä aikaa voidaan kasvattaa edistymisestä riippuen. Sivuvaikutukset ovat samanlaiset kuin ranibitsumabilla.

Kosteaa AMD:ta voidaan hoitaa myös tuhoamalla poikkeavat verisuonet laserleikkauksella. Leikkauksia on kahdenlaisia:

Fotodynaaminen terapia (PDT)

Fotodynaamisessa terapiassa sinulle annetaan verteporfiiniruiske (valoherkkä lääkeaine), joka kulkee silmänpohjaan ja tarttuu poikkeaviin verisuoniin. Matalatehoisella laserilla valaistaan sen jälkeen hieman vaikutusaluetta laajempi alue. Verteporfiini imee valoa ja aktivoituu. Se tuhoaa poikkeavat suonet (ja estää niitä vuotamasta verta tai muita nesteitä) minimoiden muiden kudosten vaurioitumista. Hoito täytyy suorittaa muutaman kuukauden välein, ettei uusia verisuonia syntyisi.

Jos näkösi tarkkuus on 6/60 tai parempi, leikkaus voi sopia sinulle.

Laservalokoagulointi

Laservalokoagulointi sopii vain noin joka seitsemännelle potilaalle, sillä poikkeavat verisuonet eivät saa olla lähellä keskikuoppaa. Jos leikkaus tehdään keskikuopan alueelle, näkö voi heiketä pysyvästi.

Laserilla poltetaan pois osia paikallispuudutetusta verkkokalvosta. Nämä osat kovettuvat ja estävät verisuonten pääsyä silmänpohjaan. Sivuoireena näkökenttääsi voi ilmestyä pysyvä musta tai harmaa täplä. Täplä on yleensä kuitenkin vähemmän häiritsevä kuin hoitamaton kostea AMD - mutta ei aina.

Laservalokoagulointi voi olla muita hoitoja tehottomampi, ja sitä suositellaan vain, jos anti-VEGF-ruiskeita tai PDT:tä ei jostain syystä voi käyttää.

Leikkausten kehittyminen

Kostean AMD:n hoitoon on kehitetty kaksi uutta tekniikkaa. Nämä tuottavat joskus laserleikkausta parempia tuloksia, mutta niissä on myös korkeampi vakavien komplikaatioiden riski. Niihin pääsee vain kliinisen tutkimuksen kautta, sillä niiden pitkän aikavälin turvallisuutta ja tehokkuutta ei ole vielä todettu.

Leikkaukset ovat:

Silmänpohjan siirtäminen

Silmänpohja siirretään terveemmälle alueelle silmässä (sellaiselle, jossa ei ole poikkeavia verisuonia).

Linssi-implantti

Silmän linssi poistetaan ja tilalle laitetaan keinotekoinen, keskinäköä parantava linssifluoreseiiniangiografia - käsivarteesi annostellaan fluoreseiiniväriä, joka kulkeutuu verkkokalvon verisuoniin ja mahdollisiin poikkeamiin. Verisuonista ja verestä otetaan tarkkoja valokuvia: jos väriaine vuotaa, se vahvistaa kostean AMD:n.