Tietoa myopiasta

Likinäköisyyden kehittyminen saattaa alkaa murrosiällä, ja vaiva pahenee, kunnes silmä lakkaa kasvamasta. Myopia voi alkaa myös hyvin nuorena. Likinäköisyydestä kärsii arviolta kolmannes Yhdistyneiden kuningaskuntien väestöstä.

Merkit ja oireet

Likinäköisyyden voi tunnistaa muutamasta oireesta:

• Päänsäryt
• Silmien väsyminen
• Siristely
• Asioiden (TV tai liitutaulu) lähelle istuminen
• Silmien (tavallista yleisempi) hierominen

Myopian komplikaatiot

Jos lapsen myopiaa tai aikuisen vakavaa myopiaa ei hoideta, se voi aiheuttaa useita muita silmävaivoja.

Kuten esimerkiksi:

• Karsastus (strabismus) – silmät kääntyvät eri suuntiin.
• Laiska silmä (amblyopia) – toinen silmistä ei kehity oikein.
• Silmänpainetauti – silmän sisäinen paine kasvaa.
• Kaihi – linssit sumenevat osittain.
• Verkkokalvon irtoaminen – verkkokalvo irtoaa (happea ja ravinteita kuljettavista) verisuonista.

Vakava myopia voi johtaa silmämunan venymiseen siten, että verkkokalvo repeytyy tai irtoaa. Verkkokalvon alle saattaa kasvaa näköä haittaavia verisuonia, joten niiden aikainen löytäminen ja hoito voi estää näön menettämisen.

Mistä myopia johtuu?

Myopia voi johtua väärän muotoisesta linssistä, verkkokalvosta tai silmämunasta, joka estää valon pääsyn verkkokalvolle asti. Valo ei taitu oikeaan kohtaan silmää, jolloin näkö sumenee. Vaiva voi johtua ympäristöllisistä ja geneettisistä syistä.

Näin silmäsi toimii: Perusteet

Nämä neljä silmän osaa toimivat yhdessä: 

Sarveiskalvo ja linssi – nämä ovat aivan silmän etuosassa, ja ne kohdistavat valoa verkkokalvolle kuin kameran linssi.

Verkkokalvo – kudoskerros silmän takaosassa, joka havaitsee valoa ja väriä, ja muuttaa ne sähköisiksi signaaleiksi.

Näköhermo – hermo silmän takana, joka lähettää sähköiset signaalit aivoihin tulkittavaksi.

Sarveiskalvo, linssi ja silmän muoto

Kun silmän muoto on oikea, sarveiskalvo kohdistaa saapuvan valon suoraan verkkokalvolle.

Myopiasta kärsivän silmät ovat usein hieman liian pitkät, jolloin valo kohdistuu verkkokalvon eteen eikä verkkokalvolle.

Muita syitä

On joitain muita syitä, jotka voivat myös aiheuttaa likinäköisyyttä:

Perimä – Lapsille, joiden toinen tai molemmat vanhemmat ovat likinäköisiä, kehittyy todennäköisemmin myös myopia. Tutkimuksissa on löydetty yli 40 geeniä, jotka liittyvät huonoon kaukonäköön. Nämä geenit vaikuttavat silmän rakenteeseen sekä silmän ja aivojen väliseen kommunikaatioon.

Vähäinen ulkoilu – jotkut tutkimukset antavat ymmärtää, että ulkoilu nuorella iällä vähentää myopian kehittymisen riskiä. Se voi myös hidastaa olemassa olevan myopian kehittymistä. Tämä voi johtua suuremmista valomääristä, joille ulkona altistuu.

Lähityöskentely – Näön kohdistaminen lähelle kasvoja tai kehoa pitkiksi ajoiksi, kuten kirjojen ja puhelimien kanssa, voi kasvattaa likinäköisyyden riskiä.

Miten myopia havaitaan? 

Myopia havaitaan yleensä silmien rutiinitarkastuksessa. Lapsi ei välttämättä itse tunnista oireita, joten lapsen näkö kannattaa tarkastuttaa usein. Vaivan aikainen löytäminen ehkäisee sen pahenemista. 

Lapsuuden aikaiset tutkimukset

Vastasyntyneen silmät testataan normaalisti 72 tunnin sisällä syntymästä, ja näkö tarkastetaan uudelleen kuuden, kahdeksan viikon ikäisenä siltä varalta ettei ensimmäinen tarkastus löytänyt jotain ongelmaa.

Lapsen kaksivuotistarkastuksen yhteydessä saatetaan kysyä myös hänen näkökyvystään. Voit varata myös tarkastuksen itse, jos sinulla on huolia. Lapsen näkö kannattaa tarkastuttaa optikolla vähintään kerran vuodessa.

Alle 16-vuotiaiden ja alle 19-vuotiaiden opiskelijoiden näöntarkastukset ovat ilmaisia.

Lapsi voidaan ohjata lisätutkimuksiin kolmelle eri asiantuntijalle:

• Optometristi on erikoistunut tutkimaan, diagnosoimaan ja hoitamaan huonoon näkökykyyn liittyviä vaivoja. He työskentelevät sairaaloissa, klinikoilla tai optikolla ja voivat antaa sinulle silmälasi- tai piilolinssireseptin.
• Silmälääkäri on erikoistunut diagnosoimaan ja hoitamaan silmävaivoja. He työskentelevät yleensä sairaalassa.
• Ortoptistit ovat erikoistuneet silmälihasten liikkumiseen ja näön kehittymiseen. He työskentelevät yleensä klinikoilla ja sairaaloissa.

Näöntutkimukset

Aikuisen kannattaa tarkistaa näkönsä kahden vuoden välein, ellei lääkäri tai silmäasiantuntija suosittele toisin.

Rutiinitarkastuksessa tarkastetaan silmän terveys ja näkökyky. Se kestää yleensä 20–30 minuuttia.

Optometristi kysyy sinulta sairaushistoriastasi, mahdollisista oireista ja niiden kestosta sekä yleisiä kysymyksiä elämäntavoistasi, terveydestäsi ja mahdollisesta lääkityksestäsi.

Historiatietojesi jälkeen hän tarkistaa silmiesi terveyden. Optometristi valaisee pupillisi läpi oftalmoskoopilla ja tarkastaa silmän refleksit (reagoinnin valoon) sekä silmän sisäpuolen. Hän tarkistaa myös silmiesi koordinaatio- ja liikekyvyn tarkistaakseen, että silmät toimivat yhdessä.

Sairaushistoriasi ja ikäsi perusteella sinulta voidaan tarkistaa myös muita vaivoja. Yleisiä tutkimuskohteita ovat silmäpainetauti, jossa silmän sisäisen paineen muutos voi vahingoittaa näköhermoa, ja diabeettinen retinopatia, jossa korkean verenpaineen tai -sokerin aiheuttamat uudet verisuonet haittaavat näköä.

Terveystarkastuksen jälkeen suoritetaan näöntarkastus: kauko-, lähi ja keskinäkösi tarkastetaan. Näöntarkkuustestin yhteydessä voit joutua lukemaan pieneneviä kirjaimia Snellensin taulukosta. Jos käytät silmälaseja tai piilolinssejä, näkösi voidaan tarkistaa niiden kanssa ja ilman. Optometristi voi tehdä lisätutkimuksia, jos näössäsi on ongelmia. Niillä hän selvittää, mikä näössäsi on vialla ja miten sitä voidaan hoitaa.

Likinäköisyyden hoitaminen 

Myopia korjataan yleensä oikean vahvuisilla linsseillä esimerkiksi silmälaseissa tai piilolinsseissä. Nykyisin laserleikkauksen suosio on kuitenkin nousussa (vaikka se ei olekaan ilmaista julkisessa terveydenhuollossa). Ja niissä tapauksissa, missä leikkaus ei toimi, voidaan käyttää keinotekoisia linssi-implantteja. Mutta tämä keino on verrattain uusi.

Ehkäisy

Myopiaa ei oikeastaan voi ehkäistä, ja se pahenee lapsen kasvaessa. Mitä aiemmin lapsen näkökyky alkaa heiketä, sitä pahemmaksi se voi kehittyä iän kanssa. Näön heikkeneminen kuitenkin yleensä loppuu noin 20-vuotiaana.
Myopian etenemistä ei voida pysäyttää, mutta sen etenemistä voi hidastaa:

• Atropiinisilmätipat – tutkimusten mukaan tipat voivat hidastaa heikkenemistä. Vahvoilla tipoilla on kuitenkin sivuvaikutuksia (kuten valoherkkyys ja lukuvaikeudet), kun taas laimeita tippuja ei ole saatavilla kaikkialla.
• Kaksitehopiilolinssit - nämä voivat myös hidastaa myopian kehittymistä.
• Ortokeratologia – Nukkumisen ajaksi silmään laitetaan kova piilolinssi, joka vähentää sarveiskalvon kaarevuutta väliaikaisesti. Tämä parantaa päivittäistä näköä ilman piilolinssien tarvetta. Tämä ei kuitenkaan paranna vaivaa, sillä sarveiskalvon muoto palaa entiselleen jonkin ajan kuluttua.

Korjaavat linssit

Korjaavat linssit tehdään sinun silmälasireseptisi mukaisesti ja ne auttavat korjaamaan taittovirheen ja kohdistamaan valoa suoraan verkkokalvolle. Tällöin kaukana sijaitsevat asiat näyttävät taas teräviltä ja selkeiltä.

Näkö muuttuu iän myötä ja vahvuutesi voivat muuttua myös. Ennen pitkää saatat tarvita yhdet lasit kauas ja toiset lähelle. Tai sitten voit kokea helpommaksi hankkia kaksiteho- tai moniteholinssit, jotta näet sekä lähelle että kauas samoilla laseilla.

Piilolinssit ovat kevyet eikä niitä juuri huomaa, mutta ne vaativat enemmän hoitoa kuin silmälasit. Kertakäyttölinssit heitetään pois päivän käytön jälkeen, kun taas kestolinssit täytyy desinfioida ennen uusiokäyttöä. Niitäkään ei kannata pitää yön yli, koska ne voivat kuivua kiinni ja aiheuttaa infektioita. Infektioriskin takia myös linssihygieniasta huolehtiminen on ensisijaisen tärkeää.

Laserleikkaus

Taittovirhe voidaan korjata laserleikkauksella. Myopiaa korjatessa laserilla poistetaan osa sarveiskalvoa, jolloin se litistyy ja päästää valon verkkokalvolle asti. 

Laserleikkauksia on kolmea eri tyyppiä:

• Valorefraktiivinen keratektomia (PRK) - sarveiskalvon pinnasta (epiteelistä) irrotetaan eksimeerilaserilla pieni osa. Sen jälkeen paljasta kudosta (stromaali) muotoillaan laserilla taittovirheen korjaamiseksi. 
• Laserepiteelinen keratomileusis (LASEK) - Sarveiskalvon pintaa höllennetään alkoholilla, minkä jälkeen pieni osa sitä nostetaan stromaalikudoksen päältä. Sen jälkeen paljasta sarveiskalvon kudosta muotoillaan laserilla taittovirheen korjaamiseksi.
• Laser in situ keratektomia (LASIK) - Sarveiskalvon pinnasta leikataan ja kuoritaan pieni läppä, minkä jälkeen sarveiskalvokudoksen muotoa muutetaan laserilla. Tämän jälkeen kirurgi asettaa läpän takaisin. Tämä keino on kivuttomin ja paranee nopeimmin, joten se on käytetyin laserleikkaustapa. Sitä voidaan kuitenkin käyttää vain, jos sarveiskalvo on tarpeeksi paksu. Leikkaus on myös kaikkein monimutkaisin, joten mahdolliset komplikaatiot ovat vakavampia.

Riskit:

Kaikissa leikkauksissa on riskejä, jotka kirurgi kertoo sinulle ennen päätöksen tekemistä.
Seuraavat riskit ovat läsnä etenkin silmäleikkauksissa:

• Jos sarveiskalvon muutostarpeiden arvioinnissa on tapahtunut virhe, näkösi voi huonontua.
• Läppä voi kasvaa kiinni sarveiskalvon kudokseen ja haitata näköä, minkä korjaaminen vaatii uuden leikkauksen.
• Sarveiskalvosta voi tulla liian ohut, jolloin näkö voi heiketä tai kadota kokonaan. Tätä kutsutaan ectasiaksi.
• Silmät voivat tuntua kuivilta muutaman kuukauden ajan. Tätä voi hoitaa silmätipoilla.
• Hämäränäkösi voi heiketä muutamaksi viikoksi.
• Näkösi voi tuntua utuiselta kirkkaiden valojen lähellä.

Laserleikkaus ei sovi kaikille, esimerkiksi jos sinulla on:

• Diabetes - diabeteksen aiheuttamat silmävaivat voivat pahentua leikkauksesta.
• Immuunijärjestelmän vaivoja – heikompi immuunijärjestelmä hidastaa leikkauksesta palautumista.
• Olet raskaana tai imetät – kehon erittämät hormonit voivat vaikuttaa näköön, joka vaikeuttaa leikkauksen vaatimia tarkkoja mittauksia.
• Muita silmävaivoja, kuten kaihi tai silmänpainetauti. 

Linssi-implanttileikkaus 

Linssi-implanttileikkaus on vaihtoehtoinen hoitomuoto, joka sopii silmälaseista ja piilolinsseistä kärsiville tai vahvasti likinäköisille.

Sarveiskalvoon leikataan reikä, jonka läpi silmään asetetaan taittoa korjaava keinotekoinen linssi. Linssi-implanttileikkauksen voi suorittaa kahdella tavalla:

Phakic-implantti – Keinotekoinen linssi, joka asetetaan poistamatta alkuperäistä linssiä. Tämä operaatio suoritetaan usein nuoremmille, joilla ei ole lukuvaikeuksia. Phakic-implantti voi parantaa näköä enemmän kuin linssin vaihtaminen. Useimmat leikkauksessa käyneet kertovat heidän näkönsä parantuneen huomattavasti ja noin neljänneksen näkö on palautunut normaaliksi. Phakic-implanteissa on kuitenkin suurempi komplikaatioiden, kuten kaihin, riski. 

Keinotekoinen linssi – alkuperäinen linssi korvataan keinotekoisella linssillä samalla tavalla kuin kaihileikkauksessa. Keinotekoinen linssi sopii usein vanhemmille aikuisille, joiden silmät ovat jo vaurioituneet tai joilla on muita silmävaivoja (kuten esimerkiksi silmänpainetauti tai kaihi).

Kaikissa lääketieteellisissä operaatioissa on komplikaatioriskinsä. Keinotekoisten linssi-implanttien yhteydessä havaitaan usein takakapselin opasiteettia (PCO). Osa linssiä paksuuntuu ja sameutuu tavanomaisesti joitain kuukausia tai vuosia leikkauksen jälkeen. Kärsinyt linssin osa voidaan poistaa laserleikkauksella.

Muita ongelmia, joita keinotekoinen linssi voi aiheuttaa: 

• Kaihi
• Silmänpainetauti 
• Irronnut verkkokalvo
• Heikompi hämäränäkö
• Halo-efekti öisin

Yleinen sairasvakuutus ei yleensä kata linssi-implanttia, ja molempien silmien leikkaus maksaa noin 4 500–6 000 €.